Ystävän läheisyys.

Tänään herätessäni se totuus iski, Läheisyys. Läheisyyttä on monenlasita esimerkkeinä ystävät, perhe ja puolisot. Niihin en nyt kummiskaan paneudu vaan kotieläimeen kiintyminen on nyt mielessä ja tarkalleen oma koirani. Valoittaakseni hieman mistä on kyse niin kerron miten koirani päätyi minulle.

           Koirani nimi on Lola ja se on 6v. Sekarotuinen saksanppaimenkoira narttu. Koira oli edellisessä kodissaan toisen nartun kanssa joka on lolaa vähän vanhempi ja huomattavasti pienempi.. Menin hoitamaan koiria kun omistajat olivat matkalla ja ensimmäisenä iltana se sitten tapahtui. Lola kävi toisen nartun päälle. tästä alkoi kierre jonka summana Lola päätyi minulle.

        Lolan ensi askeleet minun luonani olivat hermoja raastavat ja usko siinä meinasi loppua aivan tyystin kun Lola alkoi heti ensimmäisestä päivästä lähtien järsimään oven karmeja ja listoja. Siinä vaiheessa olin valmis luovuttamaan, että koira saa lähteä mutta muutaman päivän mietittyä tulin aina toisiin aatoksiin. No sitten kun Lola alkoi tottua ajatukseen asua minun luonani niin asiat alkoivat sujua hiljalleen. Vauhkosta nartusta alkoi puhjeta pieni ruusu joka kukkisi säkenöivästi loppuun asti. Ja tässä tulee se asian käänne kohta. Kun Lola alkoi asettua aloilleen niin kiintymys lähti niin suureen kasvuun, että siitä tuli oikeasti se läheinen ystävä joka ei missään tilanteessa jättäisi minua kylmäksi vaan pienellä huomiolla se on tukena jokaisessa elämän pikku vastoinkäymisessä. koira osaa ilman erityistä syytä olla erittäin lohduttavaa seuraa. Se aistii jos joku ei ole kohdallaan, se tulee lähelle kun on paha mieli, kun on iloinen koira osaa ottaa kaiken irti isännän ilosta ja kun olet vihainen niin se osaa lepyttää pelkällä suloisella koiranpentumaisella katseellaan.

Ja nyt kun on tultu siihen tulokseen, että koirasta on luovuttava niin on kaksi vaihtoehtoa joko löytää sille rakastava koti tai sitten se ei koskaan niin hyvä vaihtoehto.... kyllä lopullinen nukuttaminen... Miten ihminen voi tehdä niin rajuja ratkaisuja kuin koiran lopetus? Onhan se tukenut minua monessa asiassa vaatimatta mitään takaisin..

Kateus, tuo ihmiskunnan mätä omena!

Noniin.

Eduskuntavaalit ovat takana ja mitä päivittäin lehdestä luenkaan? Isoilla otsikoilla miten nämä "kansanedustaja" käyvät nyt "poliittisesti" tärkeää valtataistelua. Minun mielestäni tämä taistelu hävittiin jo siinä vaiheessa kun alettiin edes puhua tukipaketeista ja miten EU on hyvä juttu meille. Nämä ns. Hyvät asiathan ovat maksuja, maksuja ja lisää maksuja. Miten asiat voi olla hyvin jos kansa maksaa muiden tekemistä virheistä, ahneudesta tai piittaamattomuudesta? Ei ne olekkaan hyvin sillä esimerkiksi Kreikka minne sitä rahaa nyt syynätään niin ihmiset ymmärtävät sen tosiasian että, asiat ei parane vain kotona istumalla ja kommentoimalla baarissa että, kyllä on paskaa kun valtio tekee elämästä helvettiä. Kreikkalaiset sentään tajusivat joukolla mennä osoittamaan mieltään ja tulos nähtiin siinä kun valtamedia otti asiat hoitoonsa niin kupla lähti pikku hiljaa kasvamaan. Joten ehdotankin että, me suomalaiset menemme koko kansanvoimin eduskunta talon portaille, poltamme pari autoa ja huudetaan että, kyllä elämä on sitten paskaa!!!
       Kreikasta takaisin suomeen ja siihen että, tajusiko joku kun Katainen, Urpilainen jne. puhuivat Portugalin tukipaketista. Minä en ainakaan ymmärtänyt sanakaan mutta sen ymmärsin ku Timo Soini sanoi selvällä suomenkielellä että, tukipaketti on paskaa me ei siihen mukaan lähdetä! Jo se fakta että, politiikasta ymmärtävät ovat joko akateemikkoja tai muuten epäselviä ihmisiä niin vaikka en nyt persuja täysin kannatakkaan koska olen poliittisesti sitoutumaton niin  Timo Soini on sen verran hieno mies kun osaa kertoa mediassa miten ne asiat oikeasti on selkeällä suomen kielellä. Ei tule yhtään että, jotta, kun...  Jos joku on paskaa tai hyää niin sanokaa nyt se asia suoraan!!! Kuka idiootti voi sietää asioitten kiertämistä? EN MINÄ AINAKAAN.